Pala sydäntä jäi taas Vantaalle. Muutaman viikon päästä siellä on Leevin lisäksi sitte noudettavissa mun sydänkin. :) Pojat olivat kasvaneet hirmuisesti. Aivan ihania viirupäitä. Eivät saaneet rauhaa toisiltaan ja sai Donna-mummokin tuta naskalihampaista useampaan otteeseen. :)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Täytyy kyllä sanoa, et on se Leevi ihan maailman hienoin ja komein ja syötävin ja pehmein ja… Nooh. Saattavat Turun ihmiset olla omista palleroistaan samaa mieltä. ;) Mutta oli kyllä taas niin ihanaa viettää tovi (joka tuntuu muuten selkeästi aina vähän venähtävän) Sarin ja perheen luona.

 

1300307.jpg
"Ota jo se kuva!!"
(Lisää otoksia: Kuvia: Albumi 2)

 

Illan kohokohta oli kaiken hellimisen ja rapsuttelun ja naaman nuolaisujen lomassa se, kun Leevi otti oikein vauhtia ja hyppäsi kunnon kaaressa pentuaitauksen kynnyksen yli. Sillä näyttäisi olevan agility sitten ihan veressä. :)

 

Leevi on myös innokas siivooja. Näytti melkein siltä, että pissittiin siitä ilosta, että pääsisi Sarin kanssa putsaamaan jätöksiä (= leavings) lattialta. Saa sitten täällä kotonakin luvan auttaa… ;) Imurivalio niin monessa merkityksessä. :)

 

Oli kyllä niin kiva ilta. Ja ikävä on tietysti taas heti ihan mahdoton. Onneksi päästään vielä Pasin kanssa moikkaamaan koko Pardonna'sin jengiä ja sitä meidän ihanaa sulopalleroa ennen varsinaista luovutusta. Aika velikultia. <3

 

 

Ann-Marie

 

P.s. Näin pikaisesti yhteenlaskettuna näyttää siltä, että tuon Jussipaidan sisään mahtuvat kaikki kolme jöllikkää... :D